Koko elämäni kilpaurheilijana eläneenä, ”huipulla” suhteellisen kovassa kunnossa paloin loppuun. Se oli burnout tai ylikunto. Tarkkaan en osaa sanoa kummasta oli kyse, kuitenkin seinä tuli vastaan.
Olin kovassa kunnossa, valmensin kilpavoimistelijoita ja ohjasin aikuistenjumppia ja tanssia 17 tuntia viikossa. Näiden lisäksi oli muita töitä, koulu ja raskas parisuhde. Sitten erosin ja sain tietää, että pääsen vaihtoon. Se rentous, joka näiden jälkeen saapui, katkaisi kamelilta selän.
Makasin 10 tuntia sängyssä, joista vain ehkä juuri ja juuri tunnin nukuin.
En voinut enää suorittaa, sillä keho puski erittäin kovaa vastaan. Keho alkoi täristä mitä yksikertaisemmissa tilanteissa, yöunet vähenivät. Treenien jälkeinen euforia oli poissa. Ainoa mitä treenien jälkeen oli pyhä vitutus ja kiukku, jotka johtuivat vain siitä, että olin kertakaikkisen loppu.
Lopulta yöunet menivät pisteeseen, jossa makasin 10 tuntia sängyssä. Noista vain ehkä juuri ja juuri tunnin nukuin, yhdeksän tunnin pyörimiseen jälkeen, kunnes stressihormonit iskivät hurrikaanin lailla ja herättivät. Tällöin otin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni sairauslomaa töistä. Olin tarjoilija fine dining -ravintolassa. Saikkua pyytäessään käteni tärisivät niin paljon, että olisin varmasti kaatanut viinit jonkun syliin tai romahtanut kesken menu esittelyn.
Välillä kokeilin liikkua, tunsin sen jälkeen edelleen vain vihaa ja raskasta väsymystä.
Siitä alkoi palautuminen ja itseensä tutustumien uudelleen. Pysähtyminen ja uuden elämän ja identiteetin omaksuminen. Kolme vuotta olin täysin treenaamatta, kävelyä ja kevyttä pyöräilyä lukuunottamatta. Muistan, kun välillä kokeilin liikkua, tunsin sen jälkeen edelleen vain vihaa ja raskasta väsymystä, siitä tiesin, että vielä on matkaa kohti minun 2.0. versiota.
Muistan kuin eilisen, jolloin en jaksanut tehdä edes yhtä punnerrusta - se vitutti.
Kun vihdoin tunsin, että kehoni alkaa sietää liikettä - siitä vasta raskas taival alkoi - mielen osalta. Kehoni ja lihakseni vielä muistivat, miltä tuntuu tehdä 100 punnerrusta, taipua spagaattiin tai hyppiä tunti putkeen gasellin lailla. Muistan kuin eilisen, jolloin en jaksanut tehdä edes yhtä punnerrusta - se vitutti.
Nyt olen juuri tuosta kokemuksesta erittäin kiitollinen, sillä pystyn asettumaan asiakkaideni asemaan paremmin.
Tiedän miltä se voi tuntua, kun aloittaa nollasta. Se tuntuu toivottomalta ja todella pahalta, etenkin jos sen tekee yksin. Siksi olen iloinen siitä, että voin olla asiakkaideni tukena alussa, juuri niinä haastavimpina hetkinä. Oman kokemukseni kautta, myös lempiasiakasryhmäni personal training valmennuksissa on nimenomaan ne jotka eivät ole ikinä tai pitkään aikaan liikkuneet sekä ne jotka kertovat vihaavansa liikuntaa, mutta haluavat aloittaa sen.
Jos koet, että kaipaat apua, ota rohkeasti yhteyttä alta löytyvistä yhteystiedoista!
Ps. Jos olet super varma siitä, että haluat aloittaa yhteistyön kanssani personal training valmennuksessa, voit täyttää jo yhteydenoton lisäksi tämän alkukartoituslomakkeen.
